Kuusi oppia äidiltä

Äidiltä parhaat opit

9. päivä toukokuuta juhlitaan jälleen kaikkia äitejä, kun vietetään äitienpäivää. Olen itsekin äiti ja olen siitä joka päivä kiitollinen, vaikka toki äitiyteen liittyy paljon haasteita, huolta ja murheitakin. Lapset ovatkin kasvattaneet minua ihmisenä enemmän kuin mikään muu asia.

Oma äitini on myös minulle todella tärkeä ja olenkin ehkä ollut äidin tyttö jo pienestä pitäen. Meillä on toki myös erityinen suhde sen takia, että olen jatkanut äidin elämäntyötä ja me tehdään töitä yhdessä vielä tänäkin päivänä. Äiti on opettanut minulle paljon elämästä, luonnosta, kasveista, perinteistä, kansanparannuksesta ja paljon muustakin. Ajattelin jakaa nyt kuusi tärkeintä oppia, mitä olen äidiltäni oppinut.

1. Suku on tärkeä

Meidän perhe on aina ollut todella sukukeskeinen. Äidillä on ollut kymmenen sisarusta ja kaikkien heidän kanssaan hän on ollut todella hyvissä väleissä. He ovat aina auttaneet toisiaan hädän tullen ja tukeneet toisiaan vaikeissa elämäntilanteissa. Olen ihaillen katsonut tätä yhteistyötä ja auttamisen kulttuuria sisarusten välillä.

Olen myös lapsuudessa viettänyt todella paljon aikaa serkkujeni kanssa, niin äidin kuin isäni puolelta. Tästä ehdottomasti kiittäminen on äitiä, joka on lapsena järjestänyt aikatauluja ja ohjelmaa niin, että serkukset ovat saaneet olla paljon yhdessä. Minun tämän päivän parhaat ystävät ovat kaikki serkkujani ja olen vahvasti sitä mieltä, että lapsuudessa tiiviisti vietetty aika on ikään kuin hitsannut meidät yhteen niin, että edes aikuisena vaikka elämä on vienyt sinne ja tänne, meidän side ei ole katkennut. Olen puhunut tästä asiasta monesti myös mieheni kanssa ja hän onkin ihmetelly, ettei tiedä ketään kellä olisi samanlainen vahva suhde serkusten ja sukulaisten kesken. Monelle “sukuloimiset” ovat tuskaa, mutta meillä se on parasta aikaa olla ystävien kesken.

Suku on turvaverkko.

2. Nainen pärjää samoin kuin miehetkin

Äiti ja isä erosi 1990 luvulla, kun olin teini-iässä ja muutamassa pois kotoa. Äiti osti perikunnalta sukutilansa, joka on siis tämä tila, missä tänä päivänä pyöritetään Arctic Warriorsin meininkiä. Joku voisi luonnehtia, että tila on syrjässä keskellä ei mitään. Paras paikka siis luonnontuotealan yritykselle, kun arvoina on puhdas luonnonrauha.

Äiti oli siis yksin ja ostanut maatilan keskeltä mettää. Hänellä oli visio kasvattaa kehittämäänsä luonnonkosmetiikkasarjaa kaupalliseksi brändiksi ja perustaa tilalle myös luontaishoitola. Hän meni pankkiin pyytämään lainaa, mutta oli saanut pankin johtajalta komeat naurut ja toteamuksen, että “nainen yksin mettän keskellä yrittämässä. Ei tule onnistumaan!” Vielä 1990-luvulla ei ollut normaalia, että nainen hoitaisi isoa tilaa yksin ja varsinkin luonnontuoteala oli todella tuntematon ala. Pankinjohtaja ei siis ollut uskonut hänen pärjäävän ja lainaa ei silloin myönnetty.

Tästä voisi moni lannistua, mutta tietysti äitini kaltainen nainen sai vain lisää vettä myllyyn ja meiningin, että “pitäkää tunkkinne, minähän kyllä näytän ja pärjään!”. Ja niinhän se rautamamma teki. Hän kehitti hienon brändin ja kuuluisan luontaishoitolan, jonka kalenteri oli parhaimmillaan buukattu kolmeksi kuukaudeksi eteenpäin. Äiti teki kaikkia tilan töitä ja niihin asioihin, mitä ei kyennyt tekemään, pyysi apua muilta. Kaikkea ei siis tarvitse osata itse, kun tajuaa vaan pyytää apua osaavilta.

Muistan, että äiti on monesti puhunut minulle siitä, että nainen voi tehdä aivan samoja hommia, kuin miehetkin. “Ei ole asiaa mitä et voisi naisena tehdä, paitsi ehkä kusta seisaaltaan, mutta siihenki on nykyään apuvälineitä.” Tänä päivänä miesten ja naisten ero ei enää onneksi ole niin iso kuin vielä reilu 20 vuotta sitten. Onneksi aika muuttuu ja ihmiset sen mukana.

Naiseus on voimavara, ei heikkous.

 

3. Kuuntele intuitiotasi

Äiti on aina luottanut intuitioon ja ensitunteeseen. Hän sanoo, että yleensä se ensimmäinen tunne jostakin asiasta pitää paikkaansa ja siihen kannattaisi luottaa ja sitä pitäisi kuunnella. Aivoilla on tapana alkaa analysoimaan asioita ja selittämään järjellä, mutta monesti aivot ja järki on väärässä. Ensimmäinen intuitiivinen tunne asioista pitää monesti paikkaansa ja näinhän se monesti on mennyt omienkin kokemuksien mukaan. Jos jostain asiasta tulee huono fiba jo alkuunsa, niin monesti se asia meneekin pieleen.

Varsinkin työasioissa olen yrittänyt entistä enemmän kuunnella intuitiota. Olen koittanut olla lähtemättä mukaan asioihin, joista on tullut huono fiba heti alkuunsa. Järki monesti selittää asioita ihan erillä lailla ja saa ne kuulostamaan, noh, järkeviltä. Kuitenkin jälkeenpäin huomaat, että olet tuhlannut arvokasta aikaasi asiaan, josta ei olekkaan ollut sinulle hyötyä/ apua/ iloa, jopa päin vastoin.

Koitan siis muistaa kuunnella enemmän intuitiotani, koska se on viisas, niin kuin äitinikin.

4. Varo mitä toivot

Äiti on aina sanonut, että “kannattaa varoa mitä toivoo, koska toiveilla on tapana toteutua”. Tässä viisaudessa on vissi perä. Monesti on käyny niin, että kun olen ollu ihan piukilla aikataulun suhteen ja voivotellu äidille, etten millään meinaa keretä ja että just nyt ei enää jaksais, niin eiköhän ole puhelin soinu ja siltä päivältä on joku tapaaminen peruutettu. Äiti sanoo ” missä puhujat, siinä kuulijatkin”. Eli, että kun ääneen sanot asioita, niin kuulijat (mitä ikinä ne lieneen) rekisteröi ne saman tien ja voi vaikuttaa niihin. Tässä on tosiaan myös kääntöpuolena se, että jos vaikka puhut tai toivot asioita mitä et oikeasti tarkoita, niin kuulijat kuulevat nekin. Voi olla, että tapahtuukin asioita, mitä et oikeasti halunnu tapahtuvan.

Ole siis varovainen mitä toivot, koska toiveilla on tapana toteutua.

 

 

5. Suuttua saa, mutta älä ole pitkävihainen

Vaikka meidän perhe ei olekkaan uskonnollinen, niin äitillä on ollu tapana sanoa, että ” Ei Jumalakaan suuttumasta kiellä, vaan pitkästä vihasta”. Tämä onkin ollu yksi äidin hyvistä opeista, että suuttua saa ja välillä pitääkin, mutta sen jälkeen sovitaan eikä jäädä mököttämään päivä- tai puhumattakaan viikkokausiksi.

Olen onnellinen siitä, että meidän talossa on saanut aina näyttää tunteensa. Meillä itketään tämän tästä, niin ilosta kuin surusta. Ja suuttuakki on saanu. Pitkää vihaa ja mökötystä meillä ei kuitenkaan ole sallittu, vaan asiat pitää sopia, kun pahimmat tunteet on menny ohi. Tämä on minusta hyvä tapa, jottei pahat kaunat ja tunteet jää vellomaan pidemmäksi aikaa.

Varsinkin nyt, kun omat lapset on teini-iässä, olen saanut muistutella itseänikin siitä, että tunteiden näyttäminen ei ole kiellettyä… edes ylireagoivilla teineillä. Teini kun kokee vääryyttä, niin sen kyllä huomaa! Ovet voi paukkua ja kirosanat raikua. Silloin on omat hermot koetuksella ja monesti reagointina voi olla se, että “äitille ei noin puhuta ja käyttäydytä!”. Sitten kun asettaudut sen teinin asemaan, niin huomaatkin, että harmistuksen aihe on hänen näkökulmastaan ihan oikeutettu. Teinin tavat reagoida asiaan ovat potenssiin sata. Kun osaat itse rauhoittua ja laskea muutama kymmenen kertaa tuhanteen, niin voit saada hyvän keskustelun teinin kanssa siitä, että harmistumisen ja suuttumisen tunne on ihan ok ja oikeutettu, mutta ois kuiten teinilläkin hyvä huomata, että suuttumuksen vallassa taloa ei kuitenkaan kohdeltais kaltoin, koska talohan on ihan syytön tapahtuneeseen ja oven karmit on jo todella vanhat ja raihnaset (onhan ne kestäneet jo minun teiniajan kiukuttelut useita vuosikymmeniä sitten).

Suuttua saa ja tunteita näyttää, kuhan muistaa aina jutella niistä jälkikäteen muiden osallisten kanssa… ja taloja pitää sääliä 😉

6. Pystyt mihin vaan

Tämä on varmasti parhaita oppeja äidiltäni. En taatusti ole ollut helpoin lapsi kasvattaa. Olen ollut spontaani ja kokeillut rajojani. Minulla on ollut villejä urahaaveita lentäjästä meribiologiin (meribiologiksi halusin tietysti koska Jacque Cousteau). Muistan, että äiti on aina kuunnellut minun päähänpistoja kunnioittavasti ja kannustanu rohkaisevasti menemään haaveita kohti. Hän on aina sanonut,  että minusta voi tulla mitä vaan ja pystyn mihin vaan, jos vaan oikeasti haluan sitä kovasti ja olen valmis tekemään työtä sen eteen. Ja näinhän se asia onkin. Minusta ei tullu lentäjää tai meribiologia, mutta tämä elämänasenne on auttanu eteenpäin monessa tilanteessa.

Jokainen meistä pystyy mihin vaan, jos siihen suuntaa tarpeeksi energiaa, tahdonvoimaa ja ei lakkaa uskomasta itseensä.

Kiitos siis äidille siitä, että on osannut kasvattaa minut hyvin ja jakanut hyviä oppeja. Toivottavasti saan jaettua tätä viisautta myös omille lapsilleni.

Ihanaa äitienpäivää kaikille Äideille!

Tilaa blogijutut

Tilaa blogijuttumme sähköpostiisi heti niiden ilmestyttyä!

Tilaa tarjouskirjeemme

Tarjouskirjeessämme mukana mm. legendaarinen Pölöjätarjous, joka on jotain – no aivan pölöjöä. Samalla pääset salaiselle tarjoussivullemme.

Tilaa tarjouskirje tästä.